Historia

 

Kun arkkitehti Wivi Lönn vuonna 1903 jugendin henkeen suunitteli ja piirsi Tampereen kansakoululaitoksen tarpeisiin tulevan uuden "kivikoulun", hän tuskin itsekään aavisti, miten käyttökelpoinen rakennus se on vielä yli 90 vuotta palveltuaankin.
Syksyllä 1904 saapui Hänen Ylhäisyytensä kenraalikuvernööri, ruhtinas Ivan Obolevski tutustumaan taloon. Kun naapuristossa sijaitseva kirkko oli kansan suussa vakiintunut Aleksanterin kirkoksi, ehdotti silloinen kansakoulujen tarkastaja Pelkonen käytettäväksi yhteistä nimeä Aleksanterin koulu sekä syyskuussa, kruununperillinen Aleksein nimipäivänä vihittävästä että pihapiirissä olevista vanhemmista rakennuksista.
Arkkitehti Lönn oli iloinen korkealta valtiolliselta taholta tulleista tunnuksista työtään kohtaan. Hän oli pyrkinyt niin käytännöllisiin ratkaisuihin kuin mahdollista. Ajan hengen mukaisesti tyttöjen ja poikien koulutilat toimivat erillään saman rakennuksen eri päädyissä. Molemmilla oli omat nais- ja miesopettajansa erillisissä opettajainhuoneissaan ja mm. omat välituntinsa. Näin muuten vielä 1950-luvun alussa! Koulutalossa oli kaksi käsityösalia, 20 luokkahuonetta, kokoussali luonnontieteiden ja piirustuksen harjoittamiseen sekä erikoisuutena kuusi suurta leikkihallia, kaksi kussakin kerroksessa. Opettajakunnan toivomuksesta juhlasali oli eri kerroksessa kuin voimistelusali, sillä liikunnanopetus nähtiin vallitsevissa oloissa tärkeäksi. Nämä ratkaisut ovat osoittautuneet toimiviksi vuosikymmenien aikana.
Kun sodan jälkeiset ns.suuret ikäluokat aloittivat kansakoulunsa, tarvittiin koulutiloissakin paljon joustovaraa. Suurimmillaan koulun oppilasmäärä oli 1953-54 (1638 oppilasta), Amurin koulunkin valmistuttua vuonna 1954 oppilaita oli vielä yli 800. Vuorolukua kesti aikansa, lauantaista koulunkäyntiä samoin. Nykyisin Aleksanterissa on viitisensataa oppilasta.
Monet Wivi Lönnin ratkaisut herättivät laajaa huomiota. Taloon rakennettiin keskuslämmitys, koneellinen ilmastointi (!) ja oppilaiden ihmettelemät vesikäymälät. Pohjakerroksessa oli lasten huoltamiseksi tarkoitettu kylpytilakin "ryöppysuihkuineen" aina vuoteen 1917 asti. Opetustarkoitukseen käytetty pesutupa ja kotitalousluokka "lakkautettiin" vasta 1987. Myös arkkitehdin suunnittelemat pulpetit ovat kauan sitten vaihtuneet nykyaikaisemmiksi, mutta rakennuksen henkeen suunniteltuja valaisimia ja huonekaluja löytyy talosta vieläkin silmän iloksi. Jo varhaisessa vaiheessa koulun seinille hankitut laadukkaat ja suurikokoiset taideteokset ovat olleet omalta osaltaan kasvattamassa kulttuurin ja taiteen ystäviä vuosikymmenestä toiseen.
Koulumme kansliasta on ostettavissa edullisesti koulun 110-sivuinen historiikki, joka julkaistiin koulun täyttäessä 90 vuotta syksyllä 1994. Kirjan on kirjoittanut koulussa pitkän päivätyön tehnyt opettaja Anna-Maija Urkola. Tervetuloa tutustumaan koulumme mielenkiintoisiin vaiheisiin!